Luotolla myyvä yritys saa rakentaa oman luottopolitiikkansa lähtökohtaisesti itse. Tällöin se arvioi, missä tilanteessa se voi myydä luotolla ja millaisen luottotappioriskin se pystyy hyväksymään. Laissa ei ole suoria säännöksiä siitä, miten ostajana (luotonhakijana) olevia eri yhtiömuotoja tulisi keskenään kohdella.
Jokaisen luotonmyöntäjän ja muun luottotiedon käyttäjän tulee rakentaa omat toimintatapansa siten, että luottotietojen käsittely täyttää luottotietojen käsittelylle säädetyt velvoitteet. Näistä on säädetty muun muassa luottotietolain 2. luvussa, joka asettaa muun muassa velvollisuuden toimia huolellisesti ja noudattaa hyvää luottotietotapaa. Viimeksi mainittuun kuuluu esimerkiksi, että luotonhakijalla on oikeus tulla arvioiduksi oikeiden ja asianmukaisten tietojen perusteella. Luottotiedot saa hankkia vain luotettavista lähteistä ja niiden on oltava tarpeellisia ja asianmukaisia kuvaamaan henkilön tai yrityksen maksukykyä, maksuhalukkuutta tai kykyä vastata sitoumuksistaan. Asianmukaista ei ole siten, että luottotietona käytetään esimerkiksi luotonhakijaa koskevia huhupuheita. Lähtökohtana on, että luottotietoina käytettäviä henkilötietoja ei voi hankkia mistä vain. Toisin sanoen ne on hankittava henkilöltä tai yritykseltä itseltään, luottotietorekisteristä tai laissa tarkoitetuista viranomaisten rekistereistä. Myös käsittelyn tietoturva- ja tietosuojanäkökulmat on otettava huomioon.
Laki asettaa luottotietojen käsittelylle myös tiettyjä läpinäkyvyysvaatimuksia. Luotonmyöntäjällä, joka hankkii luottotietorekisteristä henkilöluottotietoja käytettäviksi luottoa myönnettäessä tai esimerkiksi huoneenvuokrasopimuksen tekemistä varten, on huolehdittava muun muassa siitä, että luonnollinen henkilö voi saada ennakolta tiedon henkilöluottotietojensa käytöstä. Lisäksi hänelle on kerrottava, mistä luottotietorekisteristä tiedot hankitaan. Luottotietorekisteristä henkilöluottotietoja hankkineen, joka hylkää luottohakemuksen esimerkiksi maksuhäiriötiedon perusteella, on välittömästi päätöksen jälkeen ilmoitettava luonnolliselle henkilölle tällaisesta luottotiedon käytöstä ja siitä, mistä luottotietorekisteristä tiedot ovat peräisin.
Vaikka luottopäätöksen tekee luottomyöntäjä eli myyjäyritys itse, eivät päätöksen perusteet saa olla syrjiviä. Näin ollen esimerkiksi yksityishenkilölle luotolla myymisen esteenä ei voi olla hänen etninen taustansa, seksuaalinen suuntautumisensa, vammaisuutensa tai muu vastaava seikka. Esimerkiksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on korostanut, että vaikka vuokranantaja voikin lähtökohtaisesti päättää, kenelle asunnon vuokraa, ei päätös asunnon vuokraamattomuudesta voi perustua vaikkapa siihen, että hakija on romani.
Myös ostettavan palvelun tai irtaimen laatu voi käytännössä rajoittaa elinkeinonharjoittajan luottopolitiikkaa. Näin on esimerkiksi tiettyjen välttämättömyyspalvelujen, kuten sähkön, kohdalla. Kilpailu- ja kuluttajavirasto on katsonut päätöksessään, että kohtuullista ei ollut, että mikä tahansa luottotietomerkintä johti automaattisesti vakuuden vaatimiseen ennen sähköntoimituksen aloittamista. Käytännnössä maksukykyä olisi tullut arvioida tarkemmin tapauskohtaisesti (KKV/661/14.08.01.05/2016). Vastaavasti sähkömarkkinalaki rajoittaa esimerkiksi mahdollisuutta vaatia kuluttajalta ennakkomaksua.
